Elo­kuva: Pelko jäy­tää sie­lua

Ennak­ko­luu­lot jou­tu­vat koe­tuk­selle maa­nan­taina 26.10. klo 18, kun kir­jas­ton val­ko­kan­kaalla alkaa pyö­riä uudem­man sak­sa­lai­sen elo­ku­van klas­sikko Pelko jäy­tää sie­lua (1973). Rai­ner Wer­ner Fass­bin­de­rin ken­ties paras ohjaus­työ on kos­ket­tava rak­kaus­ker­to­mus, jossa osa­puo­lina ovat ikään­ty­nyt sak­sa­lais­nai­nen ja nuo­rempi ara­bi­maa­han­muut­taja.

Tar­koi­tuk­sel­li­sen vie­raan­nut­ta­vasta ja kyl­mästä ilmai­sus­taan tun­nettu ”sak­sa­lai­sen elo­ku­van kau­hu­ka­kara” jätti tämän aiheen koh­dalla teho­kei­not vähem­mälle ja antoi tari­nan puhua. Tulok­sena on kons­tai­le­ma­ton ja humaani, jopa herkkä kiel­le­tyn rak­kau­den kuvaus.

Tyy­pil­listä Fass­bin­de­riä on sen sijaan kär­je­käs kuva, jonka hän “talous­ih­meen” jäl­kei­sestä Sak­sasta luo. Viha­mie­li­nen ulos­sul­ke­mi­nen ja hie­rark­ki­nen ajat­telu rehot­ta­vat, Hit­le­rin aika on lähi­men­nei­syyttä. Talous ohit­taa ihmi­sar­von, ja siir­to­työ­läi­set ovat paa­ria­luok­kaa, jota työ­väes­tö­kin hal­vek­sii. Voiko rajat ylit­tä­vällä rak­kau­della olla täl­lai­sessa ympä­ris­tössä mah­dol­li­suuk­sia? Se jää näh­tä­väksi.