Perin­ne­neule Tik­ku­röijy

Perin­ne­neule Tik­ku­röi­jyn tun­to­mer­kit

Perin­ne­neule Tik­ku­röijy kuu­luu aineet­to­man perin­nön luet­te­loon ja neule löy­tyy Suo­men kan­sal­lis­museon sekä Suo­men käsi­työn museon kokoel­mista. Tik­ku­röijy neu­lo­taan käsin pese­mät­tö­mästä ja vär­jää­mät­tö­mästä suo­men­lam­paan vil­lasta. Har­maa on neu­leen perus­väri. Vasta myö­hem­min sen rin­nalle on nous­sut myös luon­non­vaa­lea sekä luon­non­musta, joka tait­tuu sävyl­tään rus­ke­aan.

Vielä 1950-luvun alussa Hai­luo­dossa oli tuhan­sia lam­paita. Mus­tia lam­paita oli saa­ressa kui­ten­kin vähän. Eikä nii­den vil­laa raas­kittu käyt­tää pai­dan tekoon. Kor­kein­taan nii­den tum­maa vil­laa sekoi­tet­tiin har­maan jouk­koon. Luon­non­vaa­leaa taas pidet­tiin liian arkana värinä, koska neule oli ennen kaik­kea käyt­tö­vaate. Tik­ku­röijy on sau­ma­ton ja neu­lo­taan yhtenä kap­pa­leena. Nykyi­sin paita neu­lo­taan pyö­rö­pui­koilla, mutta ennen käy­tet­tiin kym­mentä suk­ka­puik­koa. Tästä juon­tuu myös nimi Tik­ku­röijy, sillä Hai­luo­dossa puik­koja on perin­tei­sesti kut­suttu tikuiksi. Neu­leen istu­vuutta paran­taa sel­kä­kiila. Sen leveys mää­rit­tyy kan­ta­jan har­tia­le­vey­den mukaan. Pai­dassa on myös kyy­när­pää­ka­ven­nuk­set.

Tik­ku­röi­jyä kut­su­taan myös luo­to­lai­seksi ja tik­ku­riksi. Yksi Tik­ku­röi­jyn tun­nus­mer­keistä ovat vasem­man puo­len kau­lusta ja olka­päätä koris­ta­vat kuusi mies­ten housun­nap­pia. Luo­to­lai­seen kuu­luu koris­teel­li­nen korin­poh­ja­neu­lei­nen etuosa. Kuviota kut­su­taan väs­tä­rä­kiksi.  

Kau­luk­se­ton Tik­ku­röijy

Alun perin luo­to­lai­nen oli kau­luk­se­ton. Täl­löin pai­taan kuu­lui pitkä kau­la­huivi. Saa­rio­lo­suh­teissa huivi suo­jasi kyl­mältä vii­malta, mutta saa­re­lai­set kek­si­vät hui­ville tar­peen tul­len myös muuta käyt­töä. Sillä saa­tet­tiin sitoa hevo­sen pak­sussa han­gessa louk­kaama jalka, kor­vata hei­nä­hä­kin kat­ken­nut pinna tai sitoa polvi, johon kir­ves oli osu­nut puu­hom­missa.

Käyt­tö­vaate ja juhla-asu

Neule on pit­käi­käi­nen ja saat­taa kes­tää käy­tössä vuo­si­kym­me­niä. Kulu­neet hihat tai kau­lus voi­daan pur­kaa, ja ne on helppo neu­loa uudel­leen. Tämä onkin ollut ylei­nen tapa, jolla pai­taan on saatu rei­lusti lisää käyt­tö­vuo­sia. Oli myös taval­lista, että luo­to­lai­sia omis­tet­tiin kaksi, joista toi­nen oli käyt­tö­vaate ja toi­nen tar­koi­tettu pyhä­käyt­töön.

Perin­ne­neule on tänä­kin päi­vänä sopiva juhla-asu. Hai­luo­dossa sul­ha­nen saat­toi ennen van­haan mennä nai­mi­siin mor­sia­men neu­loma luo­to­lai­nen yllään. Van­hoissa valo­ku­vissa voi nähdä, kuinka saa­ren mie­het saa­tet­tiin rin­ta­malle luo­to­lai­set yllään. Pai­kal­li­sille kalas­ta­jille luo­to­lai­nen on aina ollut kor­vaa­ma­ton käyt­tö­vaate.

Saa­reen syn­ty­ville lap­sille Pik­ku­röijy

Hailuoto-seura muis­taa jokaista vas­ta­syn­ty­nyttä hai­luo­to­laista vau­va­lah­jalla, joka on saa­ressa kudottu Hai­luo­don oma perin­ne­vil­la­paita, pie­nen lap­sen Pik­ku­röijy. Lahja on saa­ren perin­teik­käintä käsi­työtä, paita on val­mis­tettu ja neu­lottu pai­kan päällä Hai­luo­dossa. 

Tik­ku­röi­jyn uusi nousu

Hai­luo­don lam­mas­kanta romahti aita­lain mukana 1950-luvun puo­li­vä­lissä. Perin­tei­sesti Tik­ku­röijy oli neu­lottu oman saa­ren lam­paista keri­tystä vil­lasta. Samoi­hin aikoi­hin käsi­työ­ala koneel­lis­tui ja mark­ki­noille ilmes­tyi­vät teol­li­sesti tuo­te­tut lan­gat. Nämä sei­kat oli­vat vah­vasti vai­kut­ta­massa sii­hen, että tik­ku­rin neu­lo­mi­nen väheni. Vasta muu­tama vuo­si­kym­men myö­hem­min, 1970-luvulla, perin­ne­pai­dan suo­sio alkoi näyt­tää elpy­mi­sen merk­kejä. Ja 80-luvulla luo­to­lai­nen tal­len­net­tiin perin­ne­kä­si­töistä ker­to­van kir­jan kan­siin. 2020-luvulla Tik­ku­röijy on nous­sut ennen­nä­ke­mät­tö­mään suo­sioon ja neu­leita tila­taan ulko­maille saakka.

Hai­luo­dossa kokoon­tuu vuonna 2014 aloit­ta­nut Hailuoto-seuran yllä pitämä tik­ku­röi­jy­piiri. Korona-aikana tapaa­mi­set pidet­tiin ver­kossa. Koro­nan jäl­keen kokoon­tu­mi­set on jär­jes­tetty hybri­disti: osa tulee pai­kalle van­haan pap­pi­laan ja osa on mukana Team­sin kautta. Tämä toteu­te­taan yhdessä Taito Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Vuonna 2020 Tik­ku­röi­jy­pii­rille perus­tet­tiin oma Facebook-ryhmä. Ryh­män vetä­jinä toi­mi­vat Anne-Maria Haa­pala ja Auli Sipola. Osana moni­puo­lista koti­seu­tu­työtä Hailuoto-Seura yllä­pi­tää ja edis­tää tik­ku­röi­jyn val­mis­tuk­sessa tar­vit­ta­via tai­toja ja osaa­mista. Käden­tai­to­jen suo­sion kas­va­mi­nen sekä koh­taa­mi­sen tarve ovat viime vuo­sina olleet nos­ta­massa tik­ku­röi­jy­pii­riä kan­sain­vä­li­seen suo­sioon. Hailuoto-Seuran Face­boo­kin tik­ku­röi­jy­pii­rissä on yli 3 400 jäsentä 23 eri maasta, ja yhteisö kas­vaa jat­ku­vasti.