Ympäristö ja tur­va

Saaren ainut­laa­tui­sen luon­non ja kult­tuu­riym­pä­ris­tön säi­ly­mi­ses­tä tulee huo­leh­tia. Hailuoto on muo­dos­tu­nut maan­ko­hoa­mi­sen seu­rauk­se­na useas­ta eril­li­ses­tä saa­res­ta ja saa­ren pinta-ala kas­vaa jat­ku­vas­ti. Ympäristön ja luon­non arvo perus­tuu sen moni­muo­toi­suu­teen – saa­res­sa on niin rehe­viä ranta-alueita kuin karua hiek­ka­kan­gas­ta.

Hailuodon luon­to on arvo­kas ja sitä pyri­tään säi­lyt­tä­mään tule­vil­le suku­pol­vil­le eri­lais­ten suo­je­luoh­jel­mien avul­la. Suojelukohteina ovat sekä lin­nut, ranta-alueet että eri­koi­set har­ju­muo­dos­tu­mat. Maannousemarannikko elää ja muut­tuu jat­ku­vas­ti ja muo­dos­taa siten oman elä­vän suo­je­lu­koh­teen­sa.

Hailuodon raken­net­tua ympä­ris­töä lei­maa hyvin säi­ly­nyt talon­poi­kai­nen raken­ta­mi­nen ja niin­pä se yhdes­sä luon­to­ko­ko­nai­suu­den kans­sa on nimet­ty yhdek­si Suomen kan­sal­lis­mai­se­mis­ta, ainoa­na koko­nai­se­na kun­ta­na.