Suojelualueet

Härkinneva-Hanhisjärvensuo
Härkinneva-Hanhisjärvensuo on Hailuodon laa­jin suo­a­lue. Alueen sijainti maan­ko­hoa­mis­ran­ni­kolla ja suon nuori ikä teke­vät siitä tut­ki­muk­sel­li­sesti arvok­kaan koh­teen.

Suo on mai­se­mal­li­sesti hieno mata­line män­nyn­käk­ky­röi­neen sekä ehey­tensä vuoksi, vaikka avo­suota alu­eella on vähän ja kas­vil­li­suus on melko yksi­puo­lista.

Ojakylänlahti ja Kengänkari
Ojakylänlahti on suo­jaisa meren­lahti Hailuodon itä­ran­nalla. Kaaranselän nie­meke ulot­tuu pit­källe Ojakylänlahteen ja se erot­taa Lahdenperän Ojakylänlahdesta. Niemessä esiin­tyy useita meren­ran­ta­niit­ty­tyyp­pejä vyö­hyk­keinä ja laik­kuina.

Kengänkari on noin kah­den heh­taa­rin laa­jui­nen saari pää­saa­ren itä­puo­lella. Kengänkarin saari sijait­see Ulkokarvon kylän itä­puo­lella Kengännenä-nimisen nie­men edus­talla Ojakylänlahden ete­lä­reu­nalla

Isomatala-Maasyvänlahti
Isomatalan-Maasyvänlahden alu­eella ovat tyy­pil­li­siä sär­kät eli säi­kät, ja nii­den väli­set liet­tei­set pai­nan­teet. Pääosa alu­eesta on avo­maita, kuten niit­tyjä, ruo­vi­koita, hie­ti­koita ja mata­li­koita.

Ympäristössä on puut­to­mia pik­kusaa­ria ja kareja. Aivan Isomatalan vie­ressä on kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sesti arvo­kas Rautaleton kalas­ta­ja­kylä. Merenrantaniityiltä sisä­maa­han päin on ran­ta­met­siä, jotka ovat leh­toa.

Alueen laa­jin meren­ran­ta­niitty on Tömpän niitty, joka on Perämeren ran­ni­kon laa­jim­pia ran­ta­niit­tyjä. Se on noin kilo­met­rin pitui­nen ja enim­mil­lään 800 met­riä leveä.

Isomatalan-Maasyvänlahden alue on kan­sain­vä­li­sesti arvo­kas lin­tu­ve­sia­lue ja Liminganlahden jäl­keen Suomen arvok­kain lin­tu­vesi. Alueella kas­vaa Suomen rön­sy­sor­si­moista 99 %.

Kirkkosalmi
Kirkkosalmi on maan­ko­hoa­mi­sen myötä merestä kurou­tu­nut vanha meren­lahti. Alueella esiin­tyy useita ran­to­jen kas­vil­li­suus­vyö­hyk­keitä ran­ta­met­sistä avoi­miin ran­ta­niit­tyi­hin ja upos­ve­si­kas­vil­li­suu­teen.

Itänenän-Pöllännokan väli­sellä ranta-alueella ovat tyy­pil­li­siä mata­la­kas­vui­set ran­ta­nii­tyt, jotka vai­het­tu­vat pen­sai­koiksi ja met­si­köiksi. Pöllännokassa on myös hiek­ka­ran­taa. Viinikanlahden ran­noilla on ruo­vi­koita ja meren­ran­ta­niit­tyjä. Alueella on kaksi perin­ne­mai­se­maa.

Pohjoisranta
Hailuodon poh­jois­osa on laa­jan har­ju­jak­son pääte avoi­men meren äärellä. Dyynien ja ran­ta­val­lien välissä on kapeita, pit­kän­omai­sia sois­tu­mia, joille on tyy­pil­listä kausit­tai­nen kui­vu­mi­nen.

Alueen met­sät ovat karuja jäkä­lik­köi­siä män­ty­kan­kaita tai puo­luk­kaa ja varik­sen­mar­jaa kas­va­via kan­kaita. Pohjoisrannalla on kym­me­niä eri-ikäisiä pien­ve­siä, jotka ovat syn­ty­neet kurou­tu­malla merestä maan­ko­hoa­mi­sen myötä.

Potinlahti ja Pökönnokka ovat Hailuodon koil­lis­osassa. Potinlahti on matala niitty- ja ruo­vik­ko­ran­tai­nen lahti, jonka edus­talle kerään­tyy tou­ko­kuussa run­saasti lin­tuja. Pökönnokka on avoin, hei­nik­koi­nen niemi, joka mil­tei erot­taa Potinlahden merestä. Niemi on muo­dos­tu­nut pää­asiassa hie­kasta.

Pökönnokan meren­ran­ta­niit­tyä on lai­dun­nettu tai nii­tetty lähes nyky­päi­viin asti mil­tei kes­key­tyk­settä. Virpiniemen nummi sijait­see kor­keim­man ran­ta­dyy­nin takana tasan­teella, jolta tuuli on pyyh­ki­nyt irtai­men maa-aineksen pois. Nummi on syn­ty­nyt vapaan lai­dun­nuk­sen aikana, jol­loin lai­dun­nus ja tuuli on aikaan­saa­nut har­vi­nai­sen num­men. Mäntyniemen nummi on vas­taa­van­lai­nen, mutta se on asteit­tain muut­tu­massa män­ty­kan­kaaksi.